toggle mobile menu


Strategian pelillistäminen – Mitä strategiapelit opettavat strategiasta? 

Jonatan Jarkia



Tämän blogitekstin aihetta miettiessäni aloitin urakan pohtimalla, milloin olenkaan ensimmäisen kerran elämässäni todella törmännyt termiin ”strategia”. Vastaus löytyi kuin apteekin hyllyltä: Vuosi 2001, Äitini vanha ja luotettava Windows 98 ja Age of Empires.


Teille aiheeseen vihkiytymättömille kyseessä on siis Microsoftin vuonna 1997 julkaisema reaaliaikainen strategiapeli, jonka tavoitteena on johdattaa valitsemasi historiallinen sivilisaatio kivikaudelta antiikin ajoille, sekä tuhota vastustajasi täydellisesti saavuttaen siten hegemonian aloittamallasi pelikartalla. Ymmärrettävästi tätä hegemoniaa ei saavutettu pelissä diplomatialla tai kauppasuhteita solmimalla, mutta äitini mielestä tämä videopeli, hieman väkivaltaisesta luonteestaan huolimatta, oli soveltuva peli viisivuotiaalle. Tämä johtui tietenkin siitä, että peli oli määritelty "strategiapeliksi", joten varmasti se olisi myös hyvä keino opettaa lapselle strategista ajattelua.

 
Noh, mitä tästä kokemuksesta sitten jäi käteen? Ainakin lukemattomia tunteja viihdettä, sekä lähtemätön rakkaus historiaa kohtaan. Mitä taas tulee strategia-ajattelun kehittymiseen? Ensimmäisenä ajatuksenani oli lähinnä strategia-termin mieleen painautuminen, sekä kyseisen termin pitkäaikainen assosioituminen järjestämääni roomalaisten suurinvaasioon. Peliä pelatessani en nimittäin keskittynyt kirjaamaan toimintasuunnitelmaani ja tavoitteitani etukäteen exceliin, vaan päätin edetä hyväksi havaitsemallani voittokaavalla: valitse roomalaiset, solmi tarvittavat liittolaissuhteet, kerää resursseja, luo vahva armeija, tuhoa vastustajat, petä liittolaisesi, (huijaa tarvittaessa).

Tämän kirjoitettuani kuitenkin havaitsin, että edellä kuvattu on jo jonkinasteinen osaamiseeni ja kokemuksiini pohjautuva strategia! Kun etenin muistelmissani syvemmälle, havaitsin että opin pelaamisen kautta myös paljon muita strategia-ajattelun kannalta oleellisia taitoja. Tässä tärkeimmät opetukseni kyseisestä pelistä:



1. Mukaudu ja ennakoi 


Useimmilla strategiapeleillä on tapana asettaa sinut haastaviin tilanteisiin, joista tulee selviytyä. Age of Empires -pelissä resurssien turvaaminen on kaikki kaikessa, mikäli tavoitteenasi on rakentaa vahva armeija ja tuhota vastustajasi. Resursseja on kuitenkin tarjolla vain rajoitettu määrä. Peliä pelatessa täytyikin pohtia mitkä resursseja toimintaympäristössäsi oli saatavilla, mitkä olivat tavoitteidesi kannalta oleellisimpia ja mitä tulisi tehdä, jotta ne olisivat tulevaisuudessakin saatavilla ja poissa kilpailijoiltasi. 


Kun tämä oppi tuodaan tähän päivää voidaan havaita, että organisaatioiden tulee pystyä tunnistamaan yhä selkeämmin oma toimintaympäristönsä ja priorisoida omat vahvuusalueensa osana sitä. 



2. Tee tarvittavia uhrauksia


Useimmiten täytyy uhrata jotain saavuttaakseen jotain toista. Strategiapelit tarjoavat usein vaihtoehtoja. Voit valita A:n tai B:n, mutta et molempia. Age of Empires -pelissä minua ärsytti aina, etten voinut rakentaa valtavaa armeijaa, sillä pelissä sivilisaatiosi väestön määrä oli rajoitettu sataan henkilöön. Tämä tarkoitti sitä, että minulla ei voinut olla riveissäni sataa työläistä, jotka keräävät minulle resursseja sotaisia ponnistelujani varten, kun samalla ylläpitäisin satapäistä armeijaa. Minun täytyi toisinaan tinkiä armeijani koosta kerätäkseni tarvittavat resurssit suorituskykyisen armeijan turvaamiseksi. Peli antoi myös oivallisia mahdollisuuksia tehdä uhrauksia investointien muodossa: jätä ostamatta 5 ratsumiestä nyt, investoi tuo summa ratsumiesten aseiden kehitykseen ja osta parempaa ratsuväkeä tulevaisuudessa. 


Jokainen uhraus antoi minulle erilaisen hyödyn. Valintojen tekeminen onkin yksi keskeisimpiä osia strategian toimeenpanossa. Valinnat tarkoittavat myöskin useimmiten luopumista - jos haluat tuoda jotain uutta, vanhan täytyy poistua tieltä. Tärkeä oppi viisivuotiaalle.



3. Ajattele boksin ulkopuolelta


Boksin ulkopuolista ajattelua pidetään arvossa. Alkuperäiset ja innovatiiviset ideat tuottavat usein mukanaan enemmän menestystä kuin tavanomainen ajattelu. Pelatessani 1990-luvun tekoälyä vastaan, huomasin ennen pitkää olevani sitä aina askeleen edellä. Vastustajani eteni useimmiten lähes samalla kaavalla hyökkäystensä valmistelussa ja resurssiensa hankinnassa. Tekemällä asioita eri tavalla ja panostamalla oikea-aikaisesti asioihin, joissa tiesin vastustajani olevan heikoimmillaan, saavutin huomattavasti tehokkaampia (ja tuhoisempia!) lopputuloksia, kuin saavuttaisin matkimalla vastustajaani. Rohkea erottautuminen ja oikea-aikainen ajoitus opettivat pelisilmää. Tämä onkin hyvin tärkeä elementti menestyksekkään strategian luomisessa. 


Toisaalta, mikäli vastustajani olisi ollut hieman fiksumpi, olisi tämä saattanut oppia minun hieman ennalta arvattavista taktiikoistani paljon ja olisin ollut pakotettu toimimaan yhä erilaisemmilla tavoilla. Noh, ensi kerralla sitten.



4. Strategian johtamisen dynamiikka


Miten muka voisin kehittyä johtajana strategiapelien avulla? Sotilaat, toisin sanoen pelinappulani, tottelevat minua mukisematta, jopa lähettäessäni heidät varmaan itsemurhaiskuun. Entä muutosjohtaminen ja sisäistä motivaatiota rakentavien insentiivien kehittäminen? Puhutaan kuitenkin tässä kohtaa toisen tyyppisestä johtamisesta. Strategiapelit opettavat ennen kaikkea johtamisen dynamiikasta, eivät metodeista. Strategiapelissäni minä luon ja ohjaan strategiaani.  Onkin siis oleellista, että minä olen johdossa ja minulla yksin on vastuu. Usein organisaatiokulttuurissa asiat eivät tietenkään mene näin, mutta tuo dynamiikka taustalla on hyvä muistaa. Soveltumaton organisaatiokulttuuri ja määrittämättömät vastuualueet syövät hyvänkin strategian aamupalaksi. 



5. Grindaus (kyky hyväksyä epäonnistumiset ja yrittää uudelleen) 


Strategiapelit opettavat työn merkitystä. Toisinaan tuli hävittyä, toisinaan suurella vaivalla ja rahalla rakentamani pyramidi revittiin maan tasalle ennen niiden valmistumista, toisinaan majesteettinen armeijani tuhottiin katapultilla. Toisinaan se ärsytti 7-vuotiasta. Kirvelevän tappion jälkeen kuitenkin ainoa looginen askel oli aloittaa peli alusta (olihan se ainoa videopelini) ja kokeilla jotain uutta ja erilaista, jotta sama ei toistuisi. 


Tämä onkin erityisen tärkeä oppi. Strategian toimeenpanossa on uskallettava kokeilla asioita. Lisäksi toisinaan on tunnustettava epäonnistunut strategia nopeasti ja yrittää uudelleen kokemusta rikkaampana. 




Yhteenvetona voitaneen todeta, että strategiapeleissä todella on elementtejä, jotka auttavat strategia-ajattelun kehittymisessä. Toki voit aina lukea myös kirjan aiheesta, mutta olisiko se ihan rehellisesti yhtä hauskaa? Joku voisi myös todeta, että olen äärimmäisen lahjakas rakentamaan aasinsiltoja varsin huterista laudoista. Mitä tulee itse strategiaan, jota Age of Empires -pelissä hyödynsin, olisi se varmasti ollut tehokkaampi, mikäli olisin edes joskus tietoisesti ja konkreettisesti hahmotellut sen etukäteen vaikkapa exceliin. Siinä mielessä huti. Toisaalta strategiapelit tarjoavat visuaalisen ja viihdyttävän alustan strategian konkreettiselle toimeenpanolle ja strategian kokeiluun, sekä tulosten ja etenemisen seuraamiseen. Jos jopa alle kymmenvuotias oppii tämän kautta omaksumaan ja soveltamaan strategioita, olisiko täysin vallankumouksellista ajattelua tuoda näitä pelillistämisen elementtejä omaan strategiaasi?


Ai miten? Me kerromme. Ota meihin yhteyttä TÄSTÄ!






Me LATOssa uskomme, että läpinäkyvyys, työntekijöiden osallistaminen ja suunnitelmallinen tavoitteiden ja tehtävien seuranta ovat strategian onnistumisen avainasioita. Siksi loimme sovelluksen, jolla muun muassa kaikki tuo käy käden käänteessä.


Strategian pelillistäminen – Mitä strategiapelit opettavat strategiasta? 

Jonatan Jarkia



Tämän blogitekstin aihetta miettiessäni aloitin urakan pohtimalla, milloin olenkaan ensimmäisen kerran elämässäni todella törmännyt termiin ”strategia”. Vastaus löytyi kuin apteekin hyllyltä: Vuosi 2001, Äitini vanha ja luotettava Windows 98 ja Age of Empires.


Teille aiheeseen vihkiytymättömille kyseessä on siis Microsoftin vuonna 1997 julkaisema reaaliaikainen strategiapeli, jonka tavoitteena on johdattaa valitsemasi historiallinen sivilisaatio kivikaudelta antiikin ajoille, sekä tuhota vastustajasi täydellisesti saavuttaen siten hegemonian aloittamallasi pelikartalla. Ymmärrettävästi tätä hegemoniaa ei saavutettu pelissä diplomatialla tai kauppasuhteita solmimalla, mutta äitini mielestä tämä videopeli, hieman väkivaltaisesta luonteestaan huolimatta, oli soveltuva peli viisivuotiaalle. Tämä johtui tietenkin siitä, että peli oli määritelty "strategiapeliksi", joten varmasti se olisi myös hyvä keino opettaa lapselle strategista ajattelua.

 
Noh, mitä tästä kokemuksesta sitten jäi käteen? Ainakin lukemattomia tunteja viihdettä, sekä lähtemätön rakkaus historiaa kohtaan. Mitä taas tulee strategia-ajattelun kehittymiseen? Ensimmäisenä ajatuksenani oli lähinnä strategia-termin mieleen painautuminen, sekä kyseisen termin pitkäaikainen assosioituminen järjestämääni roomalaisten suurinvaasioon. Peliä pelatessani en nimittäin keskittynyt kirjaamaan toimintasuunnitelmaani ja tavoitteitani etukäteen exceliin, vaan päätin edetä hyväksi havaitsemallani voittokaavalla: valitse roomalaiset, solmi tarvittavat liittolaissuhteet, kerää resursseja, luo vahva armeija, tuhoa vastustajat, petä liittolaisesi, (huijaa tarvittaessa).

Tämän kirjoitettuani kuitenkin havaitsin, että edellä kuvattu on jo jonkinasteinen osaamiseeni ja kokemuksiini pohjautuva strategia! Kun etenin muistelmissani syvemmälle, havaitsin että opin pelaamisen kautta myös paljon muita strategia-ajattelun kannalta oleellisia taitoja. Tässä tärkeimmät opetukseni kyseisestä pelistä:



1. Mukaudu ja ennakoi 


Useimmilla strategiapeleillä on tapana asettaa sinut haastaviin tilanteisiin, joista tulee selviytyä. Age of Empires -pelissä resurssien turvaaminen on kaikki kaikessa, mikäli tavoitteenasi on rakentaa vahva armeija ja tuhota vastustajasi. Resursseja on kuitenkin tarjolla vain rajoitettu määrä. Peliä pelatessa täytyikin pohtia mitkä resursseja toimintaympäristössäsi oli saatavilla, mitkä olivat tavoitteidesi kannalta oleellisimpia ja mitä tulisi tehdä, jotta ne olisivat tulevaisuudessakin saatavilla ja poissa kilpailijoiltasi. 


Kun tämä oppi tuodaan tähän päivää voidaan havaita, että organisaatioiden tulee pystyä tunnistamaan yhä selkeämmin oma toimintaympäristönsä ja priorisoida omat vahvuusalueensa osana sitä. 



2. Tee tarvittavia uhrauksia


Useimmiten täytyy uhrata jotain saavuttaakseen jotain toista. Strategiapelit tarjoavat usein vaihtoehtoja. Voit valita A:n tai B:n, mutta et molempia. Age of Empires -pelissä minua ärsytti aina, etten voinut rakentaa valtavaa armeijaa, sillä pelissä sivilisaatiosi väestön määrä oli rajoitettu sataan henkilöön. Tämä tarkoitti sitä, että minulla ei voinut olla riveissäni sataa työläistä, jotka keräävät minulle resursseja sotaisia ponnistelujani varten, kun samalla ylläpitäisin satapäistä armeijaa. Minun täytyi toisinaan tinkiä armeijani koosta kerätäkseni tarvittavat resurssit suorituskykyisen armeijan turvaamiseksi. Peli antoi myös oivallisia mahdollisuuksia tehdä uhrauksia investointien muodossa: jätä ostamatta 5 ratsumiestä nyt, investoi tuo summa ratsumiesten aseiden kehitykseen ja osta parempaa ratsuväkeä tulevaisuudessa. 


Jokainen uhraus antoi minulle erilaisen hyödyn. Valintojen tekeminen onkin yksi keskeisimpiä osia strategian toimeenpanossa. Valinnat tarkoittavat myöskin useimmiten luopumista - jos haluat tuoda jotain uutta, vanhan täytyy poistua tieltä. Tärkeä oppi viisivuotiaalle.



3. Ajattele boksin ulkopuolelta


Boksin ulkopuolista ajattelua pidetään arvossa. Alkuperäiset ja innovatiiviset ideat tuottavat usein mukanaan enemmän menestystä kuin tavanomainen ajattelu. Pelatessani 1990-luvun tekoälyä vastaan, huomasin ennen pitkää olevani sitä aina askeleen edellä. Vastustajani eteni useimmiten lähes samalla kaavalla hyökkäystensä valmistelussa ja resurssiensa hankinnassa. Tekemällä asioita eri tavalla ja panostamalla oikea-aikaisesti asioihin, joissa tiesin vastustajani olevan heikoimmillaan, saavutin huomattavasti tehokkaampia (ja tuhoisempia!) lopputuloksia, kuin saavuttaisin matkimalla vastustajaani. Rohkea erottautuminen ja oikea-aikainen ajoitus opettivat pelisilmää. Tämä onkin hyvin tärkeä elementti menestyksekkään strategian luomisessa. 


Toisaalta, mikäli vastustajani olisi ollut hieman fiksumpi, olisi tämä saattanut oppia minun hieman ennalta arvattavista taktiikoistani paljon ja olisin ollut pakotettu toimimaan yhä erilaisemmilla tavoilla. Noh, ensi kerralla sitten.



4. Strategian johtamisen dynamiikka


Miten muka voisin kehittyä johtajana strategiapelien avulla? Sotilaat, toisin sanoen pelinappulani, tottelevat minua mukisematta, jopa lähettäessäni heidät varmaan itsemurhaiskuun. Entä muutosjohtaminen ja sisäistä motivaatiota rakentavien insentiivien kehittäminen? Puhutaan kuitenkin tässä kohtaa toisen tyyppisestä johtamisesta. Strategiapelit opettavat ennen kaikkea johtamisen dynamiikasta, eivät metodeista. Strategiapelissäni minä luon ja ohjaan strategiaani.  Onkin siis oleellista, että minä olen johdossa ja minulla yksin on vastuu. Usein organisaatiokulttuurissa asiat eivät tietenkään mene näin, mutta tuo dynamiikka taustalla on hyvä muistaa. Soveltumaton organisaatiokulttuuri ja määrittämättömät vastuualueet syövät hyvänkin strategian aamupalaksi. 



5. Grindaus (kyky hyväksyä epäonnistumiset ja yrittää uudelleen) 


Strategiapelit opettavat työn merkitystä. Toisinaan tuli hävittyä, toisinaan suurella vaivalla ja rahalla rakentamani pyramidi revittiin maan tasalle ennen niiden valmistumista, toisinaan majesteettinen armeijani tuhottiin katapultilla. Toisinaan se ärsytti 7-vuotiasta. Kirvelevän tappion jälkeen kuitenkin ainoa looginen askel oli aloittaa peli alusta (olihan se ainoa videopelini) ja kokeilla jotain uutta ja erilaista, jotta sama ei toistuisi. 


Tämä onkin erityisen tärkeä oppi. Strategian toimeenpanossa on uskallettava kokeilla asioita. Lisäksi toisinaan on tunnustettava epäonnistunut strategia nopeasti ja yrittää uudelleen kokemusta rikkaampana. 




Yhteenvetona voitaneen todeta, että strategiapeleissä todella on elementtejä, jotka auttavat strategia-ajattelun kehittymisessä. Toki voit aina lukea myös kirjan aiheesta, mutta olisiko se ihan rehellisesti yhtä hauskaa? Joku voisi myös todeta, että olen äärimmäisen lahjakas rakentamaan aasinsiltoja varsin huterista laudoista. Mitä tulee itse strategiaan, jota Age of Empires -pelissä hyödynsin, olisi se varmasti ollut tehokkaampi, mikäli olisin edes joskus tietoisesti ja konkreettisesti hahmotellut sen etukäteen vaikkapa exceliin. Siinä mielessä huti. Toisaalta strategiapelit tarjoavat visuaalisen ja viihdyttävän alustan strategian konkreettiselle toimeenpanolle ja strategian kokeiluun, sekä tulosten ja etenemisen seuraamiseen. Jos jopa alle kymmenvuotias oppii tämän kautta omaksumaan ja soveltamaan strategioita, olisiko täysin vallankumouksellista ajattelua tuoda näitä pelillistämisen elementtejä omaan strategiaasi?


Ai miten? Me kerromme. Ota meihin yhteyttä TÄSTÄ!






Me LATOssa uskomme, että läpinäkyvyys, työntekijöiden osallistaminen ja suunnitelmallinen tavoitteiden ja tehtävien seuranta ovat strategian onnistumisen avainasioita. Siksi loimme sovelluksen, jolla muun muassa kaikki tuo käy käden käänteessä.

toggle mobile menu


Strategian pelillistäminen – Mitä strategiapelit opettavat strategiasta? 

Jonatan Jarkia



Tämän blogitekstin aihetta miettiessäni aloitin urakan pohtimalla, milloin olenkaan ensimmäisen kerran elämässäni todella törmännyt termiin ”strategia”. Vastaus löytyi kuin apteekin hyllyltä: Vuosi 2001, Äitini vanha ja luotettava Windows 98 ja Age of Empires.


Teille aiheeseen vihkiytymättömille kyseessä on siis Microsoftin vuonna 1997 julkaisema reaaliaikainen strategiapeli, jonka tavoitteena on johdattaa valitsemasi historiallinen sivilisaatio kivikaudelta antiikin ajoille, sekä tuhota vastustajasi täydellisesti saavuttaen siten hegemonian aloittamallasi pelikartalla. Ymmärrettävästi tätä hegemoniaa ei saavutettu pelissä diplomatialla tai kauppasuhteita solmimalla, mutta äitini mielestä tämä videopeli, hieman väkivaltaisesta luonteestaan huolimatta, oli soveltuva peli viisivuotiaalle. Tämä johtui tietenkin siitä, että peli oli määritelty "strategiapeliksi", joten varmasti se olisi myös hyvä keino opettaa lapselle strategista ajattelua.

 
Noh, mitä tästä kokemuksesta sitten jäi käteen? Ainakin lukemattomia tunteja viihdettä, sekä lähtemätön rakkaus historiaa kohtaan. Mitä taas tulee strategia-ajattelun kehittymiseen? Ensimmäisenä ajatuksenani oli lähinnä strategia-termin mieleen painautuminen, sekä kyseisen termin pitkäaikainen assosioituminen järjestämääni roomalaisten suurinvaasioon. Peliä pelatessani en nimittäin keskittynyt kirjaamaan toimintasuunnitelmaani ja tavoitteitani etukäteen exceliin, vaan päätin edetä hyväksi havaitsemallani voittokaavalla: valitse roomalaiset, solmi tarvittavat liittolaissuhteet, kerää resursseja, luo vahva armeija, tuhoa vastustajat, petä liittolaisesi, (huijaa tarvittaessa).

Tämän kirjoitettuani kuitenkin havaitsin, että edellä kuvattu on jo jonkinasteinen osaamiseeni ja kokemuksiini pohjautuva strategia! Kun etenin muistelmissani syvemmälle, havaitsin että opin pelaamisen kautta myös paljon muita strategia-ajattelun kannalta oleellisia taitoja. Tässä tärkeimmät opetukseni kyseisestä pelistä:



1. Mukaudu ja ennakoi 


Useimmilla strategiapeleillä on tapana asettaa sinut haastaviin tilanteisiin, joista tulee selviytyä. Age of Empires -pelissä resurssien turvaaminen on kaikki kaikessa, mikäli tavoitteenasi on rakentaa vahva armeija ja tuhota vastustajasi. Resursseja on kuitenkin tarjolla vain rajoitettu määrä. Peliä pelatessa täytyikin pohtia mitkä resursseja toimintaympäristössäsi oli saatavilla, mitkä olivat tavoitteidesi kannalta oleellisimpia ja mitä tulisi tehdä, jotta ne olisivat tulevaisuudessakin saatavilla ja poissa kilpailijoiltasi. 


Kun tämä oppi tuodaan tähän päivää voidaan havaita, että organisaatioiden tulee pystyä tunnistamaan yhä selkeämmin oma toimintaympäristönsä ja priorisoida omat vahvuusalueensa osana sitä. 



2. Tee tarvittavia uhrauksia


Useimmiten täytyy uhrata jotain saavuttaakseen jotain toista. Strategiapelit tarjoavat usein vaihtoehtoja. Voit valita A:n tai B:n, mutta et molempia. Age of Empires -pelissä minua ärsytti aina, etten voinut rakentaa valtavaa armeijaa, sillä pelissä sivilisaatiosi väestön määrä oli rajoitettu sataan henkilöön. Tämä tarkoitti sitä, että minulla ei voinut olla riveissäni sataa työläistä, jotka keräävät minulle resursseja sotaisia ponnistelujani varten, kun samalla ylläpitäisin satapäistä armeijaa. Minun täytyi toisinaan tinkiä armeijani koosta kerätäkseni tarvittavat resurssit suorituskykyisen armeijan turvaamiseksi. Peli antoi myös oivallisia mahdollisuuksia tehdä uhrauksia investointien muodossa: jätä ostamatta 5 ratsumiestä nyt, investoi tuo summa ratsumiesten aseiden kehitykseen ja osta parempaa ratsuväkeä tulevaisuudessa. 


Jokainen uhraus antoi minulle erilaisen hyödyn. Valintojen tekeminen onkin yksi keskeisimpiä osia strategian toimeenpanossa. Valinnat tarkoittavat myöskin useimmiten luopumista - jos haluat tuoda jotain uutta, vanhan täytyy poistua tieltä. Tärkeä oppi viisivuotiaalle.



3. Ajattele boksin ulkopuolelta


Boksin ulkopuolista ajattelua pidetään arvossa. Alkuperäiset ja innovatiiviset ideat tuottavat usein mukanaan enemmän menestystä kuin tavanomainen ajattelu. Pelatessani 1990-luvun tekoälyä vastaan, huomasin ennen pitkää olevani sitä aina askeleen edellä. Vastustajani eteni useimmiten lähes samalla kaavalla hyökkäystensä valmistelussa ja resurssiensa hankinnassa. Tekemällä asioita eri tavalla ja panostamalla oikea-aikaisesti asioihin, joissa tiesin vastustajani olevan heikoimmillaan, saavutin huomattavasti tehokkaampia (ja tuhoisempia!) lopputuloksia, kuin saavuttaisin matkimalla vastustajaani. Rohkea erottautuminen ja oikea-aikainen ajoitus opettivat pelisilmää. Tämä onkin hyvin tärkeä elementti menestyksekkään strategian luomisessa. 


Toisaalta, mikäli vastustajani olisi ollut hieman fiksumpi, olisi tämä saattanut oppia minun hieman ennalta arvattavista taktiikoistani paljon ja olisin ollut pakotettu toimimaan yhä erilaisemmilla tavoilla. Noh, ensi kerralla sitten.



4. Strategian johtamisen dynamiikka


Miten muka voisin kehittyä johtajana strategiapelien avulla? Sotilaat, toisin sanoen pelinappulani, tottelevat minua mukisematta, jopa lähettäessäni heidät varmaan itsemurhaiskuun. Entä muutosjohtaminen ja sisäistä motivaatiota rakentavien insentiivien kehittäminen? Puhutaan kuitenkin tässä kohtaa toisen tyyppisestä johtamisesta. Strategiapelit opettavat ennen kaikkea johtamisen dynamiikasta, eivät metodeista. Strategiapelissäni minä luon ja ohjaan strategiaani.  Onkin siis oleellista, että minä olen johdossa ja minulla yksin on vastuu. Usein organisaatiokulttuurissa asiat eivät tietenkään mene näin, mutta tuo dynamiikka taustalla on hyvä muistaa. Soveltumaton organisaatiokulttuuri ja määrittämättömät vastuualueet syövät hyvänkin strategian aamupalaksi. 



5. Grindaus (kyky hyväksyä epäonnistumiset ja yrittää uudelleen) 


Strategiapelit opettavat työn merkitystä. Toisinaan tuli hävittyä, toisinaan suurella vaivalla ja rahalla rakentamani pyramidi revittiin maan tasalle ennen niiden valmistumista, toisinaan majesteettinen armeijani tuhottiin katapultilla. Toisinaan se ärsytti 7-vuotiasta. Kirvelevän tappion jälkeen kuitenkin ainoa looginen askel oli aloittaa peli alusta (olihan se ainoa videopelini) ja kokeilla jotain uutta ja erilaista, jotta sama ei toistuisi. 


Tämä onkin erityisen tärkeä oppi. Strategian toimeenpanossa on uskallettava kokeilla asioita. Lisäksi toisinaan on tunnustettava epäonnistunut strategia nopeasti ja yrittää uudelleen kokemusta rikkaampana. 




Yhteenvetona voitaneen todeta, että strategiapeleissä todella on elementtejä, jotka auttavat strategia-ajattelun kehittymisessä. Toki voit aina lukea myös kirjan aiheesta, mutta olisiko se ihan rehellisesti yhtä hauskaa? Joku voisi myös todeta, että olen äärimmäisen lahjakas rakentamaan aasinsiltoja varsin huterista laudoista. Mitä tulee itse strategiaan, jota Age of Empires -pelissä hyödynsin, olisi se varmasti ollut tehokkaampi, mikäli olisin edes joskus tietoisesti ja konkreettisesti hahmotellut sen etukäteen vaikkapa exceliin. Siinä mielessä huti. Toisaalta strategiapelit tarjoavat visuaalisen ja viihdyttävän alustan strategian konkreettiselle toimeenpanolle ja strategian kokeiluun, sekä tulosten ja etenemisen seuraamiseen. Jos jopa alle kymmenvuotias oppii tämän kautta omaksumaan ja soveltamaan strategioita, olisiko täysin vallankumouksellista ajattelua tuoda näitä pelillistämisen elementtejä omaan strategiaasi?


Ai miten? Me kerromme. Ota meihin yhteyttä TÄSTÄ!






Me LATOssa uskomme, että läpinäkyvyys, työntekijöiden osallistaminen ja suunnitelmallinen tavoitteiden ja tehtävien seuranta ovat strategian onnistumisen avainasioita. Siksi loimme sovelluksen, jolla muun muassa kaikki tuo käy käden käänteessä.