toggle mobile menu

Mitä historia opettaa meille strategiasta?


Moi! Muistatko pari viikkoa sitten kun sanoit, että maailma pitää saada valmiiksi ennen ensi vuotta. No, nyt on ensi vuosi, joten tervetuloa tulevaisuuteen! Uusi vuosi, uusia kuvioita, paljon strategisia päätöksiä tehtävänä ja hartaasti rakennettu toimintasuunnitelma on aika saattaa konkretiaan.


Ennen tämän vuoden rutistusta onkin oivallinen hetki syventyä filosofiselle tasolle. Jotta voisimme ymmärtää tulevaa, on ensin hahmotettava menneisyyttä. Kuuluisa lause kuuluukin:


”He, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sen.”
-    George, Santayama, The Life of Reason 1905/1906


Lauseessa itsessään on terävä viite strategiseen johtamiseen, jonka juuret voidaan ajoittaa tuhansien vuosien päähän. Strategiaan voidaan ammentaa suuria viisauksia ymmärtämällä paremmin menneisyyttä, mutta unohtamalla nämä opit on mahdollista tehdä merkittäviä strategisia virheitä, jotka olisi voitu välttää paremmalla tietämyksellä. Vaikka strategia on tieteenalana kehittynyt vasta viimeisen vuosisadan aikana, strategia ilmiönä on huomattavasti vanhempaa perää. Strategiaa voidaankin ymmärtää huomattavasti paremmin tutkimalla tätä ilmiötä historian tarjoamien oppien kautta. Otetaankin nyt siis lyhyt katsaus, miten strateginen ajattelu on kehittynyt historian aikana, ja mitä tärkeitä asioita ne edelleen opettavat meille.



Strategia antiikin aikana


Erityisesti historian aikana käydyt sodat ovat muokanneet käsitystämme strategisesta johtamisesta. Historian kirjoittavat usein voittajat ja pitkään historiassa voittajat olivat suuria sotapäälliköitä, eivätkä menestyksekkäitä yritysjohtajia. Termi strategia juontaa sekin juurensa sodankäyntiin. Muinaiskreikkalainen sana "strategos" tarkoittaa armeijan päällikköä ja siitä johdettu verbi "stratego" tarkoittaa vastustajan kukistamista hyödyntämällä tehokkaasti resursseja.


Klassisena esimerkkinä noin 500 eaa. kuuluisan kiinalaisen sotapäällikön Sun Tzun uskotaan kirjoittaneen ensimmäisen säilyneen sotastrategiasta kertovan teoksen Sodankäynnin taito . Sisältöön syvemmin pureutumatta yksi teoksen ydinajatuksena on, että paras tapa voittaa sota on voitto ilman taistelua. Tätä strategiaa on myöhemmin sovellettu menestyksekkäästi myös nykypäivän liike-elämässä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Apple ei ole tietokoneidensa kanssa lähtenyt kilpailemaan muiden kilpailijoidensa kanssa hinnan tai ominaisuuksiensa kanssa, vaan se on aina kulkenut omia polkujaan. Käymättä taistelua muiden yritysten kanssa, Apple on voittanut keskittänyt voimavaransa oman ainutlaatuisen markkina-alueensa luomiseen ja houkutellut sinne brändille uskollisia asiakkaita. Tämä on tapa, jota myös Sun Tzu varmasti ihailisi!


Ehkä historian tunnetuin esimerkki voittoisasta strategiasta linkittyy myyttiseen Troijan sotaan ja hevoseen. Tarinan mukaan kreikkalaiset sotilaat olivat väsyneet pitkittyneeseen taisteluun ankarasti muurien takana kaupunkiaan puolustavia troijalaisia vastaan ja he kehittivät ovelan juonen, jonka avulla kaupunkiin voisi hyökätä sisältä päin. He lahjoittivat troijalaisille rauhaneleenä valtavan puuhevosen, jonka sisälle olikin todellisuudessa piiloutuneena kreikkalaisia sotilaita. Yön tullessa kreikkalaiset kapusivat hevosen sisältä ja avasivat kaupungin portit voittoisille valloittajille.



Sodankäynnin tarjoamat opit


Sota on hallinnut strategista keskustelua vielä viime vuosisatoihin asti, ja ne tarjoavat liike-elämäänkin sovellettavia relevantteja oppeja. Talvisodassa piskuinen Suomi asettui täysin ylivoimaista vihollista vastaan ja onnistuikin puolustautumaan ansiokkaasti hyödyntäen sissisodankäynnin taktiikoita ja kotikentältä saatua etua. Organisaatioiden johtamisessa oppia tästä voidaan ammentaa etenkin omien vahvuusalueiden, sekä selkeän suunnitelman ja päämäärän kirkastamisessa. Pitkässä juoksussa sota kääntyi kuitenkin Neuvostoliiton eduksi huolimatta suomalaisten huomattavasti pätevämmästä ja järjestäytyneemmästä sotajohdosta. Kuten useat modernit yrityksetkin ovat joutuneet huomaamaan, aina hyvä strategia ei pysty päihittämään ylivoimaisia resursseja. Suomalaiset tunnistivat tämän, ja päätyivät solmimaan välirauhan epäedullisilla ehdoilla uskoen, että tuleva strateginen kumppanuus Saksan kanssa tarjoaisi resurssit voittamiseen tulevaisuudessa.


Aasinsiltana tähän, Venäjän maaperällä käydyt sodat tarjoavat tärkeimmän esimerkin siitä, miksi historian tunteminen on tärkeää strategian onnistumisen varmistamiseksi. 1800-luvun alkupuoliskolla Napoleonin ennennäkemättömän suuren armeijan ainoana esteenä hegemonian saavuttamiselle Euroopassa oli Venäjä. Napoleon ei kuitenkaan uskonut Venäjän valloituksen tuottavan suurtakaan päänvaivaa hänen armeijalleen, sillä olivathan venäläiset joukot vähäisempiä, heikosti järjestäytyneitä, sekä heikosti koulutettuja. Venäjän valloituksessa laskuista jätettiin huomioimatta Venäjän äärimmäisen ankarat talvet, sekä vaikeakulkuinen maasto. Sotaretki epäonnistuikin täysin pohjustaen siten Napoleonin tuhon. Käsittämättömällä tavalla toisen maailmansodan aikana Adolf Hitler onnistui toistamaan tämän saman virheen ja määräsi massiivisen hyökkäyksen Neuvostoliito valloittamiseksi. Myös Hitler uskoi siihen asti voittamattoman Saksan armeijan jyräävän Neuvostoliiton nopeasti. Kuten George Santayama varoitti, unohdettu menneisyys toisti itseään. Vaikka saksalaiset onnistuivat pääsemään Napoleonin tavoin aluksi syvälle Venäjälle, pysäytti ankara talvi etenemisen kokonaan tyrehdyttäen samalla saksalaisten huoltojoukot. Neuvostoliitto onnistui saamaan ennen pitkää sodan haltuunsa ja kahden rintaman sodassa väsytetty Saksa kärsi tappion.


Ironisesti viisi vuotta aiemmin Saksa oli itse saavuttanut helpon voiton, koska vastustaja ei ollut ottanut oppia historiasta. Antiikin aikana roomalaiset olettivat, että Alpit tarjoaisivat täydellisen suojan eikä yksikään armeija onnistu sitä ylittämään. Karthagolainen kenraali nimeltä Hannibal onnistui kuitenkin marssittamaan sotanorsuarmeijansa vuorien yli yllättäen siten roomalaiset täysin. Vuonna 1940 ranskalainen sodanjohto oletti, että saksalaiset eivät voi hyökätä Ardennien vuoriston läpi, eikä alueelle päätetty siten rakentaa vahvaa puolustusta. Toisin kuitenkin kävi. Saksalaiset tulivat vuoriston läpi ja he onnistuivat saartamaan liittoutuneiden puolustuksen valloittaen siten ranskan nopealla aikataululla. Retrospektiivisesti ajatellen ranskalaiset kenraalit olivat unohtaneet tärkeän historian opetuksen: älä tee oletuksia siitä, mitä vastustajasi pystyvät ja eivät pysty tekemään. Johtajat, jotka tekevät samoja oletuksia kilpailijoitaan kohtaan asettavat aina organisaation suorituskyvyn vaaraan.



Strategia tieteenalana


Kuten edellisistä kappaleista ilmenee, strategia ja strateginen johtaminen on näytellyt tärkeää roolia historian aikana. Todellisena tieteenalana ja liikkeenjohdon tukena tätä on kuitenkin tosissaan aloitettu hyödyntämään vasta viimeisen vuosisadan aikana.

 

Yhtenä merkittävimmistä virstanpylväistä strategisessa johtamisessa voidaan pitää Frederick Taylorin vuoden 1911 julkaisua tieteellisestä johtamisesta. Teoksessaan Taylor oli pannut merkille, että useimpien organisaatioiden toimenpiteet oli johdettu täysin umpimähkäisesti. Taylor uskoi, että yritykset olisivat paljon tehokkaampia, mikäli parhaat johtamiskäytännöt omaksuttaisiin tieteellisen tutkimuksen kautta. Myöhemmin Taylorin ”Taylorismiksi” tieteellistä johtamista on kyseenalaistettu, mutta sen ydinajatus organisaation suorituskyvyn maksimoimisesta on säilynyt strategisen johtamisen kehittyessä tieteenalana.


Toisena merkittävänä 1900-luvun alkupuoliskon strategisena vaikuttajana erityisesti liikkeenjohdon saralla on toiminut automagnaatti Henry Ford. 1900-luvun alussa autot olivat kalliita ylellisyystuotteita harvoille ja valituille. Ford omaksui autonvalmistukseen kuitenkin täysin uniikin strategisen lähestymistavan visioimalla, että Ford kykenee tuottamaan auton, johon myös tavallisella amerikkalaisella perheellä olisi varaa. Hän omaksui tehokkuuden johtamismalleja erityisesti taylorismista ja loi autotehtaalleen liukuhihnat, jotka onnistuivat vähentämään autojenvalmistuksen kustannuksia dramaattisesti. Viisaudestaan huolimatta, myös Ford teki virheitä. Lippulaivatuotteestaan T-mallin Fordista hän sanoi kerran: ”Asiakas voi saada autonsa millä värillä tahansa, kunhan se on musta.” Kilpailijat onnistuivatkin saamaan Fordin markkinoilta paljon jalansijaa tarjoamalla räätälöidympiä värivaihtoehtoja.


Toisen maailmansodan jälkeen strateginen johtaminen lähti kehittymään kunnolla eteenpäin. Sen merkitys kehittyi ensiksi tieteenalana yliopistoissa ja sitä kautta se heijastui myös liikkeenjohtoon. Aihepiirin ympärille muodostui enemmän teorioita, joiden menestystä testattiin empiirisesti. Strategiasta muodostui organisaatioiden menestyksen kannalta välttämättömyys, jotta organisaatio voisi pärjätä jatkuvasti kiristyvässä kilpailutilanteessa. Organisaatiot, jotka ovat pystyneet hahmottamaan innovatiivisen tavan hyödyntää toimintaympäristöään ja ovat onnistuneet strategiansa toteutuksessa, ovat ottaneet niskalenkin kilpailijoistaan ja pystyvät toiminnallaan luomaan uusia markkinoita. Esimerkkeinä näistä, jo mainittu Apple, verkkokaupan pioneeri Amazon, sekä liikevaihdoltaan maailman suurin yritys Walmart.


Kun katse kohdistetaan tulevaisuuteen, on erittäin todennäköistä, että strategian merkitys johtamisessa muuttuu entistä tärkeämmäksi osaksi organisaation toimintaa. Strategisen johtamisen tiede kehittyy jatkuvasti eteenpäin vastatakseen, miten organisaatiot voivat maksimoida suorituskykynsä. Strategisen johtamisen kannalta on välttämätöntä pysyä kartalla näistä tieteellisistä löydöksistä ja organisaation on löydettävä kyky ymmärtää ja hyödyntää muuttuvaa toimintaympäristöään. Samalla organisaatioiden tulee reflektoida historian meille tarjoamia parhaita käytäntöjä menestykselle, välttäen samalla toistamasta historian aikana toteutettuja virheitä.


Lue täältä lisää LATO:n blogitekstejä.

Me LATOssa uskomme, että läpinäkyvyys, työntekijöiden osallistaminen ja suunnitelmallinen tavoitteiden ja tehtävien seuranta ovat strategian onnistumisen avainasioita. Siksi loimme sovelluksen, jolla muun muassa kaikki tuo käy käden käänteessä.

Mitä historia opettaa meille strategiasta?


Moi! Muistatko pari viikkoa sitten kun sanoit, että maailma pitää saada valmiiksi ennen ensi vuotta. No, nyt on ensi vuosi, joten tervetuloa tulevaisuuteen! Uusi vuosi, uusia kuvioita, paljon strategisia päätöksiä tehtävänä ja hartaasti rakennettu toimintasuunnitelma on aika saattaa konkretiaan.


Ennen tämän vuoden rutistusta onkin oivallinen hetki syventyä filosofiselle tasolle. Jotta voisimme ymmärtää tulevaa, on ensin hahmotettava menneisyyttä. Kuuluisa lause kuuluukin:


”He, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sen.”
-    George, Santayama, The Life of Reason 1905/1906


Lauseessa itsessään on terävä viite strategiseen johtamiseen, jonka juuret voidaan ajoittaa tuhansien vuosien päähän. Strategiaan voidaan ammentaa suuria viisauksia ymmärtämällä paremmin menneisyyttä, mutta unohtamalla nämä opit on mahdollista tehdä merkittäviä strategisia virheitä, jotka olisi voitu välttää paremmalla tietämyksellä. Vaikka strategia on tieteenalana kehittynyt vasta viimeisen vuosisadan aikana, strategia ilmiönä on huomattavasti vanhempaa perää. Strategiaa voidaankin ymmärtää huomattavasti paremmin tutkimalla tätä ilmiötä historian tarjoamien oppien kautta. Otetaankin nyt siis lyhyt katsaus, miten strateginen ajattelu on kehittynyt historian aikana, ja mitä tärkeitä asioita ne edelleen opettavat meille.



Strategia antiikin aikana


Erityisesti historian aikana käydyt sodat ovat muokanneet käsitystämme strategisesta johtamisesta. Historian kirjoittavat usein voittajat ja pitkään historiassa voittajat olivat suuria sotapäälliköitä, eivätkä menestyksekkäitä yritysjohtajia. Termi strategia juontaa sekin juurensa sodankäyntiin. Muinaiskreikkalainen sana "strategos" tarkoittaa armeijan päällikköä ja siitä johdettu verbi "stratego" tarkoittaa vastustajan kukistamista hyödyntämällä tehokkaasti resursseja.


Klassisena esimerkkinä noin 500 eaa. kuuluisan kiinalaisen sotapäällikön Sun Tzun uskotaan kirjoittaneen ensimmäisen säilyneen sotastrategiasta kertovan teoksen Sodankäynnin taito . Sisältöön syvemmin pureutumatta yksi teoksen ydinajatuksena on, että paras tapa voittaa sota on voitto ilman taistelua. Tätä strategiaa on myöhemmin sovellettu menestyksekkäästi myös nykypäivän liike-elämässä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Apple ei ole tietokoneidensa kanssa lähtenyt kilpailemaan muiden kilpailijoidensa kanssa hinnan tai ominaisuuksiensa kanssa, vaan se on aina kulkenut omia polkujaan. Käymättä taistelua muiden yritysten kanssa, Apple on voittanut keskittänyt voimavaransa oman ainutlaatuisen markkina-alueensa luomiseen ja houkutellut sinne brändille uskollisia asiakkaita. Tämä on tapa, jota myös Sun Tzu varmasti ihailisi!


Ehkä historian tunnetuin esimerkki voittoisasta strategiasta linkittyy myyttiseen Troijan sotaan ja hevoseen. Tarinan mukaan kreikkalaiset sotilaat olivat väsyneet pitkittyneeseen taisteluun ankarasti muurien takana kaupunkiaan puolustavia troijalaisia vastaan ja he kehittivät ovelan juonen, jonka avulla kaupunkiin voisi hyökätä sisältä päin. He lahjoittivat troijalaisille rauhaneleenä valtavan puuhevosen, jonka sisälle olikin todellisuudessa piiloutuneena kreikkalaisia sotilaita. Yön tullessa kreikkalaiset kapusivat hevosen sisältä ja avasivat kaupungin portit voittoisille valloittajille.



Sodankäynnin tarjoamat opit


Sota on hallinnut strategista keskustelua vielä viime vuosisatoihin asti, ja ne tarjoavat liike-elämäänkin sovellettavia relevantteja oppeja. Talvisodassa piskuinen Suomi asettui täysin ylivoimaista vihollista vastaan ja onnistuikin puolustautumaan ansiokkaasti hyödyntäen sissisodankäynnin taktiikoita ja kotikentältä saatua etua. Organisaatioiden johtamisessa oppia tästä voidaan ammentaa etenkin omien vahvuusalueiden, sekä selkeän suunnitelman ja päämäärän kirkastamisessa. Pitkässä juoksussa sota kääntyi kuitenkin Neuvostoliiton eduksi huolimatta suomalaisten huomattavasti pätevämmästä ja järjestäytyneemmästä sotajohdosta. Kuten useat modernit yrityksetkin ovat joutuneet huomaamaan, aina hyvä strategia ei pysty päihittämään ylivoimaisia resursseja. Suomalaiset tunnistivat tämän, ja päätyivät solmimaan välirauhan epäedullisilla ehdoilla uskoen, että tuleva strateginen kumppanuus Saksan kanssa tarjoaisi resurssit voittamiseen tulevaisuudessa.


Aasinsiltana tähän, Venäjän maaperällä käydyt sodat tarjoavat tärkeimmän esimerkin siitä, miksi historian tunteminen on tärkeää strategian onnistumisen varmistamiseksi. 1800-luvun alkupuoliskolla Napoleonin ennennäkemättömän suuren armeijan ainoana esteenä hegemonian saavuttamiselle Euroopassa oli Venäjä. Napoleon ei kuitenkaan uskonut Venäjän valloituksen tuottavan suurtakaan päänvaivaa hänen armeijalleen, sillä olivathan venäläiset joukot vähäisempiä, heikosti järjestäytyneitä, sekä heikosti koulutettuja. Venäjän valloituksessa laskuista jätettiin huomioimatta Venäjän äärimmäisen ankarat talvet, sekä vaikeakulkuinen maasto. Sotaretki epäonnistuikin täysin pohjustaen siten Napoleonin tuhon. Käsittämättömällä tavalla toisen maailmansodan aikana Adolf Hitler onnistui toistamaan tämän saman virheen ja määräsi massiivisen hyökkäyksen Neuvostoliito valloittamiseksi. Myös Hitler uskoi siihen asti voittamattoman Saksan armeijan jyräävän Neuvostoliiton nopeasti. Kuten George Santayama varoitti, unohdettu menneisyys toisti itseään. Vaikka saksalaiset onnistuivat pääsemään Napoleonin tavoin aluksi syvälle Venäjälle, pysäytti ankara talvi etenemisen kokonaan tyrehdyttäen samalla saksalaisten huoltojoukot. Neuvostoliitto onnistui saamaan ennen pitkää sodan haltuunsa ja kahden rintaman sodassa väsytetty Saksa kärsi tappion.


Ironisesti viisi vuotta aiemmin Saksa oli itse saavuttanut helpon voiton, koska vastustaja ei ollut ottanut oppia historiasta. Antiikin aikana roomalaiset olettivat, että Alpit tarjoaisivat täydellisen suojan eikä yksikään armeija onnistu sitä ylittämään. Karthagolainen kenraali nimeltä Hannibal onnistui kuitenkin marssittamaan sotanorsuarmeijansa vuorien yli yllättäen siten roomalaiset täysin. Vuonna 1940 ranskalainen sodanjohto oletti, että saksalaiset eivät voi hyökätä Ardennien vuoriston läpi, eikä alueelle päätetty siten rakentaa vahvaa puolustusta. Toisin kuitenkin kävi. Saksalaiset tulivat vuoriston läpi ja he onnistuivat saartamaan liittoutuneiden puolustuksen valloittaen siten ranskan nopealla aikataululla. Retrospektiivisesti ajatellen ranskalaiset kenraalit olivat unohtaneet tärkeän historian opetuksen: älä tee oletuksia siitä, mitä vastustajasi pystyvät ja eivät pysty tekemään. Johtajat, jotka tekevät samoja oletuksia kilpailijoitaan kohtaan asettavat aina organisaation suorituskyvyn vaaraan.



Strategia tieteenalana


Kuten edellisistä kappaleista ilmenee, strategia ja strateginen johtaminen on näytellyt tärkeää roolia historian aikana. Todellisena tieteenalana ja liikkeenjohdon tukena tätä on kuitenkin tosissaan aloitettu hyödyntämään vasta viimeisen vuosisadan aikana.

 

Yhtenä merkittävimmistä virstanpylväistä strategisessa johtamisessa voidaan pitää Frederick Taylorin vuoden 1911 julkaisua tieteellisestä johtamisesta. Teoksessaan Taylor oli pannut merkille, että useimpien organisaatioiden toimenpiteet oli johdettu täysin umpimähkäisesti. Taylor uskoi, että yritykset olisivat paljon tehokkaampia, mikäli parhaat johtamiskäytännöt omaksuttaisiin tieteellisen tutkimuksen kautta. Myöhemmin Taylorin ”Taylorismiksi” tieteellistä johtamista on kyseenalaistettu, mutta sen ydinajatus organisaation suorituskyvyn maksimoimisesta on säilynyt strategisen johtamisen kehittyessä tieteenalana.


Toisena merkittävänä 1900-luvun alkupuoliskon strategisena vaikuttajana erityisesti liikkeenjohdon saralla on toiminut automagnaatti Henry Ford. 1900-luvun alussa autot olivat kalliita ylellisyystuotteita harvoille ja valituille. Ford omaksui autonvalmistukseen kuitenkin täysin uniikin strategisen lähestymistavan visioimalla, että Ford kykenee tuottamaan auton, johon myös tavallisella amerikkalaisella perheellä olisi varaa. Hän omaksui tehokkuuden johtamismalleja erityisesti taylorismista ja loi autotehtaalleen liukuhihnat, jotka onnistuivat vähentämään autojenvalmistuksen kustannuksia dramaattisesti. Viisaudestaan huolimatta, myös Ford teki virheitä. Lippulaivatuotteestaan T-mallin Fordista hän sanoi kerran: ”Asiakas voi saada autonsa millä värillä tahansa, kunhan se on musta.” Kilpailijat onnistuivatkin saamaan Fordin markkinoilta paljon jalansijaa tarjoamalla räätälöidympiä värivaihtoehtoja.


Toisen maailmansodan jälkeen strateginen johtaminen lähti kehittymään kunnolla eteenpäin. Sen merkitys kehittyi ensiksi tieteenalana yliopistoissa ja sitä kautta se heijastui myös liikkeenjohtoon. Aihepiirin ympärille muodostui enemmän teorioita, joiden menestystä testattiin empiirisesti. Strategiasta muodostui organisaatioiden menestyksen kannalta välttämättömyys, jotta organisaatio voisi pärjätä jatkuvasti kiristyvässä kilpailutilanteessa. Organisaatiot, jotka ovat pystyneet hahmottamaan innovatiivisen tavan hyödyntää toimintaympäristöään ja ovat onnistuneet strategiansa toteutuksessa, ovat ottaneet niskalenkin kilpailijoistaan ja pystyvät toiminnallaan luomaan uusia markkinoita. Esimerkkeinä näistä, jo mainittu Apple, verkkokaupan pioneeri Amazon, sekä liikevaihdoltaan maailman suurin yritys Walmart.


Kun katse kohdistetaan tulevaisuuteen, on erittäin todennäköistä, että strategian merkitys johtamisessa muuttuu entistä tärkeämmäksi osaksi organisaation toimintaa. Strategisen johtamisen tiede kehittyy jatkuvasti eteenpäin vastatakseen, miten organisaatiot voivat maksimoida suorituskykynsä. Strategisen johtamisen kannalta on välttämätöntä pysyä kartalla näistä tieteellisistä löydöksistä ja organisaation on löydettävä kyky ymmärtää ja hyödyntää muuttuvaa toimintaympäristöään. Samalla organisaatioiden tulee reflektoida historian meille tarjoamia parhaita käytäntöjä menestykselle, välttäen samalla toistamasta historian aikana toteutettuja virheitä.


Lue täältä lisää LATO:n blogitekstejä.

Me LATOssa uskomme, että läpinäkyvyys, työntekijöiden osallistaminen ja suunnitelmallinen tavoitteiden ja tehtävien seuranta ovat strategian onnistumisen avainasioita. Siksi loimme sovelluksen, jolla muun muassa kaikki tuo käy käden käänteessä.

toggle mobile menu

Mitä historia opettaa meille strategiasta?


Moi! Muistatko pari viikkoa sitten kun sanoit, että maailma pitää saada valmiiksi ennen ensi vuotta. No, nyt on ensi vuosi, joten tervetuloa tulevaisuuteen! Uusi vuosi, uusia kuvioita, paljon strategisia päätöksiä tehtävänä ja hartaasti rakennettu toimintasuunnitelma on aika saattaa konkretiaan.


Ennen tämän vuoden rutistusta onkin oivallinen hetki syventyä filosofiselle tasolle. Jotta voisimme ymmärtää tulevaa, on ensin hahmotettava menneisyyttä. Kuuluisa lause kuuluukin:


”He, jotka eivät muista menneisyyttä, ovat tuomittuja toistamaan sen.”
-    George, Santayama, The Life of Reason 1905/1906


Lauseessa itsessään on terävä viite strategiseen johtamiseen, jonka juuret voidaan ajoittaa tuhansien vuosien päähän. Strategiaan voidaan ammentaa suuria viisauksia ymmärtämällä paremmin menneisyyttä, mutta unohtamalla nämä opit on mahdollista tehdä merkittäviä strategisia virheitä, jotka olisi voitu välttää paremmalla tietämyksellä. Vaikka strategia on tieteenalana kehittynyt vasta viimeisen vuosisadan aikana, strategia ilmiönä on huomattavasti vanhempaa perää. Strategiaa voidaankin ymmärtää huomattavasti paremmin tutkimalla tätä ilmiötä historian tarjoamien oppien kautta. Otetaankin nyt siis lyhyt katsaus, miten strateginen ajattelu on kehittynyt historian aikana, ja mitä tärkeitä asioita ne edelleen opettavat meille.



Strategia antiikin aikana


Erityisesti historian aikana käydyt sodat ovat muokanneet käsitystämme strategisesta johtamisesta. Historian kirjoittavat usein voittajat ja pitkään historiassa voittajat olivat suuria sotapäälliköitä, eivätkä menestyksekkäitä yritysjohtajia. Termi strategia juontaa sekin juurensa sodankäyntiin. Muinaiskreikkalainen sana "strategos" tarkoittaa armeijan päällikköä ja siitä johdettu verbi "stratego" tarkoittaa vastustajan kukistamista hyödyntämällä tehokkaasti resursseja.


Klassisena esimerkkinä noin 500 eaa. kuuluisan kiinalaisen sotapäällikön Sun Tzun uskotaan kirjoittaneen ensimmäisen säilyneen sotastrategiasta kertovan teoksen Sodankäynnin taito . Sisältöön syvemmin pureutumatta yksi teoksen ydinajatuksena on, että paras tapa voittaa sota on voitto ilman taistelua. Tätä strategiaa on myöhemmin sovellettu menestyksekkäästi myös nykypäivän liike-elämässä. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Apple ei ole tietokoneidensa kanssa lähtenyt kilpailemaan muiden kilpailijoidensa kanssa hinnan tai ominaisuuksiensa kanssa, vaan se on aina kulkenut omia polkujaan. Käymättä taistelua muiden yritysten kanssa, Apple on voittanut keskittänyt voimavaransa oman ainutlaatuisen markkina-alueensa luomiseen ja houkutellut sinne brändille uskollisia asiakkaita. Tämä on tapa, jota myös Sun Tzu varmasti ihailisi!


Ehkä historian tunnetuin esimerkki voittoisasta strategiasta linkittyy myyttiseen Troijan sotaan ja hevoseen. Tarinan mukaan kreikkalaiset sotilaat olivat väsyneet pitkittyneeseen taisteluun ankarasti muurien takana kaupunkiaan puolustavia troijalaisia vastaan ja he kehittivät ovelan juonen, jonka avulla kaupunkiin voisi hyökätä sisältä päin. He lahjoittivat troijalaisille rauhaneleenä valtavan puuhevosen, jonka sisälle olikin todellisuudessa piiloutuneena kreikkalaisia sotilaita. Yön tullessa kreikkalaiset kapusivat hevosen sisältä ja avasivat kaupungin portit voittoisille valloittajille.



Sodankäynnin tarjoamat opit


Sota on hallinnut strategista keskustelua vielä viime vuosisatoihin asti, ja ne tarjoavat liike-elämäänkin sovellettavia relevantteja oppeja. Talvisodassa piskuinen Suomi asettui täysin ylivoimaista vihollista vastaan ja onnistuikin puolustautumaan ansiokkaasti hyödyntäen sissisodankäynnin taktiikoita ja kotikentältä saatua etua. Organisaatioiden johtamisessa oppia tästä voidaan ammentaa etenkin omien vahvuusalueiden, sekä selkeän suunnitelman ja päämäärän kirkastamisessa. Pitkässä juoksussa sota kääntyi kuitenkin Neuvostoliiton eduksi huolimatta suomalaisten huomattavasti pätevämmästä ja järjestäytyneemmästä sotajohdosta. Kuten useat modernit yrityksetkin ovat joutuneet huomaamaan, aina hyvä strategia ei pysty päihittämään ylivoimaisia resursseja. Suomalaiset tunnistivat tämän, ja päätyivät solmimaan välirauhan epäedullisilla ehdoilla uskoen, että tuleva strateginen kumppanuus Saksan kanssa tarjoaisi resurssit voittamiseen tulevaisuudessa.


Aasinsiltana tähän, Venäjän maaperällä käydyt sodat tarjoavat tärkeimmän esimerkin siitä, miksi historian tunteminen on tärkeää strategian onnistumisen varmistamiseksi. 1800-luvun alkupuoliskolla Napoleonin ennennäkemättömän suuren armeijan ainoana esteenä hegemonian saavuttamiselle Euroopassa oli Venäjä. Napoleon ei kuitenkaan uskonut Venäjän valloituksen tuottavan suurtakaan päänvaivaa hänen armeijalleen, sillä olivathan venäläiset joukot vähäisempiä, heikosti järjestäytyneitä, sekä heikosti koulutettuja. Venäjän valloituksessa laskuista jätettiin huomioimatta Venäjän äärimmäisen ankarat talvet, sekä vaikeakulkuinen maasto. Sotaretki epäonnistuikin täysin pohjustaen siten Napoleonin tuhon. Käsittämättömällä tavalla toisen maailmansodan aikana Adolf Hitler onnistui toistamaan tämän saman virheen ja määräsi massiivisen hyökkäyksen Neuvostoliito valloittamiseksi. Myös Hitler uskoi siihen asti voittamattoman Saksan armeijan jyräävän Neuvostoliiton nopeasti. Kuten George Santayama varoitti, unohdettu menneisyys toisti itseään. Vaikka saksalaiset onnistuivat pääsemään Napoleonin tavoin aluksi syvälle Venäjälle, pysäytti ankara talvi etenemisen kokonaan tyrehdyttäen samalla saksalaisten huoltojoukot. Neuvostoliitto onnistui saamaan ennen pitkää sodan haltuunsa ja kahden rintaman sodassa väsytetty Saksa kärsi tappion.


Ironisesti viisi vuotta aiemmin Saksa oli itse saavuttanut helpon voiton, koska vastustaja ei ollut ottanut oppia historiasta. Antiikin aikana roomalaiset olettivat, että Alpit tarjoaisivat täydellisen suojan eikä yksikään armeija onnistu sitä ylittämään. Karthagolainen kenraali nimeltä Hannibal onnistui kuitenkin marssittamaan sotanorsuarmeijansa vuorien yli yllättäen siten roomalaiset täysin. Vuonna 1940 ranskalainen sodanjohto oletti, että saksalaiset eivät voi hyökätä Ardennien vuoriston läpi, eikä alueelle päätetty siten rakentaa vahvaa puolustusta. Toisin kuitenkin kävi. Saksalaiset tulivat vuoriston läpi ja he onnistuivat saartamaan liittoutuneiden puolustuksen valloittaen siten ranskan nopealla aikataululla. Retrospektiivisesti ajatellen ranskalaiset kenraalit olivat unohtaneet tärkeän historian opetuksen: älä tee oletuksia siitä, mitä vastustajasi pystyvät ja eivät pysty tekemään. Johtajat, jotka tekevät samoja oletuksia kilpailijoitaan kohtaan asettavat aina organisaation suorituskyvyn vaaraan.



Strategia tieteenalana


Kuten edellisistä kappaleista ilmenee, strategia ja strateginen johtaminen on näytellyt tärkeää roolia historian aikana. Todellisena tieteenalana ja liikkeenjohdon tukena tätä on kuitenkin tosissaan aloitettu hyödyntämään vasta viimeisen vuosisadan aikana.

 

Yhtenä merkittävimmistä virstanpylväistä strategisessa johtamisessa voidaan pitää Frederick Taylorin vuoden 1911 julkaisua tieteellisestä johtamisesta. Teoksessaan Taylor oli pannut merkille, että useimpien organisaatioiden toimenpiteet oli johdettu täysin umpimähkäisesti. Taylor uskoi, että yritykset olisivat paljon tehokkaampia, mikäli parhaat johtamiskäytännöt omaksuttaisiin tieteellisen tutkimuksen kautta. Myöhemmin Taylorin ”Taylorismiksi” tieteellistä johtamista on kyseenalaistettu, mutta sen ydinajatus organisaation suorituskyvyn maksimoimisesta on säilynyt strategisen johtamisen kehittyessä tieteenalana.


Toisena merkittävänä 1900-luvun alkupuoliskon strategisena vaikuttajana erityisesti liikkeenjohdon saralla on toiminut automagnaatti Henry Ford. 1900-luvun alussa autot olivat kalliita ylellisyystuotteita harvoille ja valituille. Ford omaksui autonvalmistukseen kuitenkin täysin uniikin strategisen lähestymistavan visioimalla, että Ford kykenee tuottamaan auton, johon myös tavallisella amerikkalaisella perheellä olisi varaa. Hän omaksui tehokkuuden johtamismalleja erityisesti taylorismista ja loi autotehtaalleen liukuhihnat, jotka onnistuivat vähentämään autojenvalmistuksen kustannuksia dramaattisesti. Viisaudestaan huolimatta, myös Ford teki virheitä. Lippulaivatuotteestaan T-mallin Fordista hän sanoi kerran: ”Asiakas voi saada autonsa millä värillä tahansa, kunhan se on musta.” Kilpailijat onnistuivatkin saamaan Fordin markkinoilta paljon jalansijaa tarjoamalla räätälöidympiä värivaihtoehtoja.


Toisen maailmansodan jälkeen strateginen johtaminen lähti kehittymään kunnolla eteenpäin. Sen merkitys kehittyi ensiksi tieteenalana yliopistoissa ja sitä kautta se heijastui myös liikkeenjohtoon. Aihepiirin ympärille muodostui enemmän teorioita, joiden menestystä testattiin empiirisesti. Strategiasta muodostui organisaatioiden menestyksen kannalta välttämättömyys, jotta organisaatio voisi pärjätä jatkuvasti kiristyvässä kilpailutilanteessa. Organisaatiot, jotka ovat pystyneet hahmottamaan innovatiivisen tavan hyödyntää toimintaympäristöään ja ovat onnistuneet strategiansa toteutuksessa, ovat ottaneet niskalenkin kilpailijoistaan ja pystyvät toiminnallaan luomaan uusia markkinoita. Esimerkkeinä näistä, jo mainittu Apple, verkkokaupan pioneeri Amazon, sekä liikevaihdoltaan maailman suurin yritys Walmart.


Kun katse kohdistetaan tulevaisuuteen, on erittäin todennäköistä, että strategian merkitys johtamisessa muuttuu entistä tärkeämmäksi osaksi organisaation toimintaa. Strategisen johtamisen tiede kehittyy jatkuvasti eteenpäin vastatakseen, miten organisaatiot voivat maksimoida suorituskykynsä. Strategisen johtamisen kannalta on välttämätöntä pysyä kartalla näistä tieteellisistä löydöksistä ja organisaation on löydettävä kyky ymmärtää ja hyödyntää muuttuvaa toimintaympäristöään. Samalla organisaatioiden tulee reflektoida historian meille tarjoamia parhaita käytäntöjä menestykselle, välttäen samalla toistamasta historian aikana toteutettuja virheitä.


Lue täältä lisää LATO:n blogitekstejä.

Me LATOssa uskomme, että läpinäkyvyys, työntekijöiden osallistaminen ja suunnitelmallinen tavoitteiden ja tehtävien seuranta ovat strategian onnistumisen avainasioita. Siksi loimme sovelluksen, jolla muun muassa kaikki tuo käy käden käänteessä.